Opas valon maailmaan

Valaistuksen peruskäsitteet

Valaistuksen peruskäsitteet ovat joukko termejä, joita käytetään valaistuksen suunnittelussa, arvioinnissa ja ymmärtämisessä. Ne auttavat kuvaamaan valon fysikaalisia ja havaittuja ominaisuuksia sekä niiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin.

Tässä artikkelissa kerromme tiivistetysti, mitä kukin peruskäsite tarkoittaa.

Luumen, lyhenne lm

Luumen (lyhenne lm) on mittayksikkö, jota käytetään valon määrän mittaamiseen tai valotehokkuuden kuvaamiseen. Se mittaa valon kokonaismäärää, joka tuotetaan valonlähteestä tietyllä ajanjaksolla. Toisin sanoen luumenit kertovat, kuinka paljon valoa valonlähde lähettää.

Luumenit ovat tärkeitä valaistuksen suunnittelussa ja arvioinnissa, koska ne auttavat arvioimaan valonlähteen kirkkautta ja sen tarjoamaa valaistuksen tasoa. Esimerkiksi hehkulamppujen ja LED-lamppujen pakkauksissa näkyy usein luumenien määrä, mikä auttaa kuluttajia vertailemaan eri valonlähteiden kirkkautta.

Valonlähteiden luumenimäärä voi vaihdella suuresti eri valonlähteiden välillä. Esimerkiksi tehokkaat LED-valonlähteet voivat tuottaa enemmän luumeneja pienemmällä energiamäärällä verrattuna perinteisiin hehkulamppuihin tai loisteputkiin.

 Kelvin, lyhenne K 

Kelvin, lyhenne K on lämpötilan perusyksikkö kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä (SI-järjestelmässä). Valaistuksessa Kelvin-arvoa käytetään ilmaisemaan valon värilämpötilaa, joka vaikuttaa valon värisävyyn: matalat Kelvin-luvut kuvaavat lämpimiä sävyjä (kuten punertavaa valoa auringonlaskun aikaan), kun taas korkeammat Kelvin-luvut viittaavat viileämpiin sävyihin (kuten sinertävää valoa taivaalla pilvisen päivän aikana).

Luksi (lx)

Luksi (lx) on mittayksikkö, jota käytetään valaistuksen voimakkuuden mittaamiseen. Se kuvaa valon voimakkuutta, joka osuu tiettyyn pinta-alaan. Yksi luksi vastaa yhtä luumenia (lm) pinta-alayksikköä kohti. Toisin sanoen, jos yksi lumen valovirta jakautuu yhtä suureen pinta-alaan, joka on yhden neliömetrin kokoinen, valaistusvoimakkuus on yksi luksi. Luksimittaus auttaa arvioimaan valaistuksen tasoa ja sopivuutta tiettyyn käyttötarkoitukseen, kuten valaistuksen riittävyyttä työtilassa tai kodin valaistuksen mukavuutta.

Kandela (cd)

Kandela (cd) on mittayksikkö, jota käytetään valon voimakkuuden mittaamiseen tiettyyn suuntaan. Se kuvaa valonlähteen säteilyn voimakkuutta tietyssä suunnassa. Yksi kandela vastaa yhtä valovoimayksikköä, joka säteilee tasaisena kulma-alueena yhden steradiaanin alueelle. Kandela on siis kolmiulotteinen mittayksikkö, kun taas luksi on kaksiulotteinen mittayksikkö.

Kandela-arvo on erityisen hyödyllinen arvioitaessa valonlähteen suuntausta ja intensiteettiä. Esimerkiksi auton ajovalot voivat ilmoittaa kandeloina niiden intensiteetin ja suuntautumisen, mikä auttaa arvioimaan valonlähteen tehokkuutta ja soveltuvuutta tietylle käyttötarkoitukselle.

Värintoisto RA tai CRI

RA tai CRI (Color Rendering Index) on mittayksikkö, jota käytetään arvioimaan valonlähteen kykyä toistaa kohteen värit luonnollisesti verrattuna auringonvaloon tai täydelliseen valaistukseen. CRI-arvoa ilmaistaan asteikolla 0-100, jossa 100 edustaa täydellistä värien toistoa. Mitä korkeampi CRI-arvo on, sitä paremmin valonlähde toistaa kohteen värit.

Kun CRI-arvo on matala, kohteen värit saattavat näyttää vääristyneiltä tai himmeiltä valonlähteen valossa. Tämä voi vaikuttaa erityisesti tehtäviin, joissa värintoisto on tärkeää, kuten sisustussuunnitteluun, taiteeseen tai värillisten tuotteiden arviointiin. Esimerkiksi korkea CRI-arvo on tärkeä tekijä valittaessa valaistusta meikkaamiseen tai vaatteiden valintaan, koska se auttaa varmistamaan, että värit näkyvät mahdollisimman tarkasti valaistuksessa.

CRI-arvo on erityisen tärkeä LED-valaistuksen kohdalla, koska erilaiset LED-lamput voivat vaihdella merkittävästi värintoiston suhteen. Yleisesti ottaen CRI-arvo 80 tai sitä korkeampi katsotaan hyväksi värintoistoksi, kun taas arvot alle 80 voivat aiheuttaa vääristymiä värien toistossa.

Kiusahäikäisy UGR

UGR (Unified Glare Rating) on mittayksikkö, jota käytetään arvioimaan valaistuksen aiheuttamaa häikäisyä sisätiloissa. Se kuvaa, kuinka häikäisevä valaistus on tietystä näkökulmasta tarkasteltuna. UGR-arvo määritetään yleensä tietyn valaistusjärjestelmän tai valaisimen suunnittelun perusteella.

UGR-arvoa käytetään erityisesti työympäristöissä, kuten toimistoissa, luokkahuoneissa ja tietokonepöydillä, missä häikäisy voi aiheuttaa epämukavuutta ja jopa haitata näkemistä ja suorituskykyä. Mitä alhaisempi UGR-arvo on, sitä vähemmän häikäisyä valaistus aiheuttaa.

UGR-arvon arvioinnissa otetaan huomioon useita tekijöitä, kuten valaistuslähde, valaisimen muotoilu, valon suuntaus ja ympäröivä ympäristö. Monimutkainen kaava käytetään laskemaan UGR-arvo ottaen huomioon nämä tekijät.

Tyypillisesti UGR-arvoja voidaan käyttää valaistussuunnittelun apuna varmistamaan, että valaistus täyttää mukavuuden ja visuaalisen mukavuuden vaatimukset tietyssä tilassa. Suunnittelijat pyrkivät usein valitsemaan valaistusratkaisuja, jotka tuottavat alhaisen UGR-arvon, jotta voidaan minimoida häikäisy ja varmistaa optimaalinen työympäristö.