Valaistus auttaa työntekijää havainnoimaan mahdollisia vaaroja. Oikeanlainen valaistus tarjoaa työn yksityiskohtien näkemisen, hyvän näkökentän ja visuaalisen havainnon. Kun valaistus on asianmukainen, ehkäistään työntekijöiden tapaturmia parhaalla mahdollisella tavalla.

Säännökset ohjaavat työtilojen valaistusta

Säännösten mukaan työpaikan valaistuksessa on noudatettava standardia TS EN 12464-1.

Valaistusvoimakkuuksien vähimmäisvaatimukset on annettu työalueelle sekä työalueen välittömässä läheisyydessä olevalle ympäristölle.

Valaistusvoimakkuusarvojen tulee olla tilan seinillä vähintään 50 lx ja katossa vähintään 30 lx. Tausta-alueen valaistusvoimakkuus tulee olla vähintään 1/3 välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuudesta. Tällä saadaan tilan valaistuksen luminanssijakaumaa parannettua, joka vaikuttaa positiivisesti näkömukavuuteen ja viihtyvyyteen. Valaistusvoimakkuuksien tasaisuuden tulee olla vähintään 0,40 välittömässä lähiympäristössä ja tausta-alueella vähintään 0,10.

Näiden alueiden työympäristöjen ja valaistusjärjestelmien on oltava sellaisia, että ne eivät aiheuta työntekijöille onnettomuusriskiä.

Varmista tasainen valo työtilan valaistuksessa

Valaistuksessa on varmistettava valon tasainen jakautuminen ympäristöön. Etusijalle olisi asetettava luonnollinen valaistus työpaikalla. Jos luonnollisen valaistuksen tuottama valaistustaso ei kuitenkaan riitä, sitä on tuettava keinovalolla.  Merkittävä osa työpaikalla tapahtuvista työtapaturmista aiheutuu riittämättömästä valaistuksesta. Siksi työpaikkojen valaistusarvojen ei pitäisi olla standardeissa määriteltyjen vähimmäistasojen alapuolella.

Valaistussuunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota muodonantoon, joka kuvaa diffuusin ja suoran valaistuksen välistä tasapainoa. Vaikutelma tilasta paranee, kun sen rakenteelliset yksityiskohdat sekä siinä olevat ihmiset ja esineet valaistaan niin, että muoto ja tekstuuri tulevat selkeästi ja optimaalisesti esille.

Jos valaistus on liian suunnattua, syntyy teräviä reunoja ja jos se on liian Valaistus ei myöskään saa olla liian diffuusi, eli hajanainen, sillä se aiheuttaa muodonannon katoamisen kokonaan. Tämä taasen synnyttää yksitoikkoiseen luminanssiympäristöön. Sylinteri- ja vaakatason valaistusvoimakkuuksien suhde jossain pisteessä antaa käsityksen muodonannosta. Tasaisesti sijoitetuille valaisimille sylinterin ja vaakatason valaistusvoimakkuuden välisen suhteen ollessa 0,3 – 0,6 muodonanto on hyvä.

Vältä häikäisyä työtilojen valaistuksessa

Ergonomisen valaistuksen edellytyksenä on, että näkökohteen sijainti ja muoto suhteessa valon tulosuuntaan ei aiheuta kiusa- tai estohäikäisyä. Häikäisyä esiintyy tilanteissa, joissa näkökentän luminanssitaso tai luminanssijakauma on sopimaton tai muuttuu liian nopeasti.

Kiusahäikäisyä kuvataan standardissa UGR-luvulla, joka voi käytännössä vaihdella välillä 10 – 28. UGR-luku määritellään nykyisin valaistuslaskentaohjelmilla, jotka laskevat valaisinvalmistajien antamien tietojen mukaan UGR-indeksiarvon. Standardissa SFS-EN 12464-1-2011 on esitetty vaatimukset UGR-indeksin maksimiarvoille eri tiloissa.

Valon väriin ja värintoistoon tulee myös kiinnittää huomiota, jotta ympäristössä olevien pintojen ja esineiden väri toistuisi mahdollisimman luonnollisesti ja oikein. Väriominaisuuksiin vaikuttaa valaistusvoimakkuustaso, tilan ja kalusteiden värit, ympäröivä ilmasto sekä tilan käyttötarkoitus.

Standardin määrittämät tasot ovat hyvä lähtökohta, mutta jos halutaan saada kaikki irti valon positiivisista vaikutuksista, tarvitaan enemmän valoa kuin mitä standardi vaatii.

KVS Oy on tuonut asiakkaidensa avuksi uusinta teknologiaa hyödyntävän mittalaitteiston.

Tämän laitteiston avulla voimme tutkia mm. valaisimen tai tilan CCT, LUX, CRI, CIE1976, CIE1931, PPFD & PFD, CQS, Duv, LambdaP, S/P ratio, TLCI, GAI, BLH, Flicker ja HCL:n sekä lähes 40 muuta mittausarvoa.

Valaistusmittauksia suoritetaan varmistaakseen että valoa on työpaikalla ja työpisteellä riittävästi.